Osataanko teillä luoda yhdessä uutta tietoa – hyödyntäen digiteknologiaa?
Tietotyö on jatkuvaa uuden oppimista ja luomista. Tietotyötä tekee yhä useampi meistä, ja kaikilla aloilla vaaditaan jatkuvaa uuden luomista ja itsensä sekä työnsä kehittämistä. Osataanko teillä hyödyntää tässä kehittämistyössä uusinta tutkimusta ja sovelluksia? 
Asiantuntija ei pärjää enää yksin, hänen pitää verkostoitua alan kollegojen kanssa. Hänen asiantuntijuutensa ei siis ole pelkästään “omassa päässä”, vaan hajautettuna erilaisiin verkostoihin, tiimeihin ja teknologioihin. Uutta tietoa ja uusia innovaatioita syntyy koko ajan, ja omaa alaa on parasta seurata – tai paremminkin osallistua kehittämiseen – erilaisissa verkostoissa – kasvotusten ja digitaalisesti.
Miten teillä sujuu asiantuntijoiden yhteinen työskentely tiimeissä ja verkostoissa? Saadaanko henkilöstön koko potentiaali hyötykäyttöön, vai jääkö tärkeää osaamista ja tietämystä piiloon? Suomalaisen Työn Liiton teettämän Made by Finland -tutkimuksen mukaan jopa 82 % ylemmistä toimihenkilöistä ja asiantuntijoista kokee, että he eivät pääse käyttämään työssään koko potentiaaliaan. – Aikamoista haaskausta!!!
Mikä tähän neuvoksi? Asiantuntijoiden työskentelykulttuuria ja osaamisen jakamista voi – ja todella kannattaa – kehittää. Kaikkien tietotyötä tekevien olisi hyvä perehtyä oppimisen ja yhteisöllisen työskentelyn uusiin teorioihin ja malleihin sekä hyödyntää näiden pohjalta kehitettyjä menetelmiä ja työkaluja. Työelämässä tulee jatkuvasti eteen monimutkaisia ongelmia, joiden ratkaiseminen yksin on äärimmäisen aikaa vievää, jopa mahdotonta. Avuksi tarvitaan hyvät asiantuntijakollegat, verkostot ja toimiva työskentelykulttuuri – sekä oikeat välineet. Täytyy myös olla “know who”:ta eli tietoa siitä, keneltä kannattaa kysyä apua. Kannattaa välillä piirtää oma verkostonsa: Keneltä kysyn neuvoa, ketä itse taas autan, omassa organisaatiossa ja sen ulkopuolella? On myös hyvä pohtia, miten voi täydentää asiantuntijaverkostoaan, esim. sosiaalisen median erilaisissa asiantuntijaryhmissä.
Trialoginen tiedonluomisen malli oppimisen, yhteisöllisen työskentelyn ja asiantuntijakulttuurin pohjana lähestyy oppimista kolmen metaforan ja tason kautta:
1) Yksilön monologista oppimista korostavassa tiedonhankinnan metaforassa tieto on yksilön mielessä loogisesti organisoituneena, ja keskeistä on tiedon siirtäminen oppijalle. Toki tälläkin tasolla ajatellaan, että yksittäisillä oppijoilla voi olla käsiteltävästä asiasta hyvinkin erilaista tietoa, jonka jakaminen lisää kaikkien tietämystä, ja että keskustelu (reflektio) auttaa jäsentämään uutta tietoa.
2) Osallistumisen metaforassa oppiminen on dialogista eli tapahtuu vuorovaikutteisessa prosessissa ja on yhteisön jäseneksi kasvamista. Tästä hyvänä esimerkkinä on entisaikojen kisälli-oppipoika -tyyppinen oppiminen, jossa autenttisuus ja tilannesidonnaisuus korostuu. Opitaan työssä, asiantuntijaa seuraten, yhteisössä kasvaen.
3) Tiedonluomisen metaforassa opitaan tutkien, kehitellen ja tuottaen yhdessä erilaisia tuotoksia, yhdessä sovittujen tavoitteiden suuntaisesti. Tätä kutsutaan trialogiseksi oppimiseksi, jossa yksilön ja yhteisön lisäksi keskeistä ovat jaetut, yhdessä kehitettävät kohteet, eli työ ja oppiminen nähdään uudenlaisten tietojen, ratkaisujen ja innovaatioiden tuottamisena. Tätä on kehittämistyö parhaimmillaan! Digitaalista teknologiaa, esimerkiksi yhteisöllisen kirjoittamisen/tuottamisen välineitä, kannattaa hyödyntää näissä prosesseissa.
Näkökulmat perustuvat Helsingin yliopiston tutkijoiden Sami Paavolan ja Kai Hakkaraisen aikaisempien tutkimusten pohjalta kehittämään jäsennykseen oppimisen kolmesta vertauskuvasta.
Digiteknologia tukee erinomaisesti trialogista oppimista ja yhteisöllistä tiedon tuottamista. Ilmaiset tai kohtuuhintaiset yhteisöllisen kirjoittamisen/tuottamisen välineet, esim. Google Drive -sovellukset (https://www.google.com/intl/fi_ALL/drive/) tai Microsoftin Office365-sovellukset (https://products.office.com/fi-fi/home) mahdollistavat yhteisen tuotoksen työstämisen joko eri- tai vaikkapa samanaikaisesti. Erilaiset “seinät”, esim. Padlet https://fi.padlet.com/) tai Tozzl (http://tozzl.com) mahdollistavat ideoiden tai palautteen keräämisen hetkessä suureltakin ryhmältä. Miellekarttoja voi tehdä loogisen jäsennyksen tueksi esim. MindMeisterilla (https://www.mindmeister.com/). Jos organisaatiolla on käytössä esim. Yammer (https://www.yammer.com/ ) tai muu sosiaalisen kommunikoinnin ja jakamisen alusta, voidaan myös etänä saada tiivis läsnäolon ja tekemisen meininki sekä merkittävää lisäarvoa ja laatua lopputuloksiin. Digivälineiden suuri etu on, että työskentelyprosessi tulee näkyväksi ja siihen on helppo osallistua eriaikaisestikin, silloin, kun itselle parhaiten sopii.
Heuristicalla on tästä tärkeästä aiheesta tarjolla valmennus “Tiedon tuottaminen yhdessä”, Jossa otatte käyttöön näitä tuottavan yhteistyön työkaluja monipuolisesti. Toteutus voi olla myös täysin verkossa.
Lue lisää: https://www.heuristica.fi/valmennukset/tiedontuottaminen/
P.S. Tämäkin blogikirjoitus on syntynyt yhteisöllisen kirjoittamisen tuotoksena: Minna Lakkala kirjoitti ensin artikkelin (Lakkala, 2018, https://verkkojulkaisut.vm.fi/zine/137/article-19191), jonka pohjalta Aino Korhonen sai kimmokkeen aloittaa blogitekstin, jota muokkasivat, täydensivät ja kommentoivat sekä Minna Lakkala että Minna Rasila.
